Originally appeared as “China” in Perelman: Primer, This Press (San Francisco), 1981. This translation by me  into Finnish originally appeared as part of translation of Frederik Jameson’s essay, “Postmodernism and Consumer Society”, in Kulttuurivihkot, 3-4/1986.

Me elämme kolmannella maailmalla auringosta. Numero kolme. Kukaan ei kerro meille mitä tehdä.

Oli sangen ystävällistä niiltä ihmisiltä opettaa meidät laskemaan.

Aina on aikaa lähteä tiehensä.

Jos sataa, sinulla on joko sateenvarjo tai sitten ei.

Tuuli puhaltaa hatun päästäsi.

Aurinko nousee ja.

Soisin että tähdet eivät kuvailisi meitä toisillemme; soisin että tekisimme sen itse.

Juokse varjosi edellä.

Sisar, joka osoittaa taivaalle vähintään kerran vuosikymmenessä on hyvä sisar.

Maisema on motorisoitu.

Juna vie sinut sinne minne se menee.

Siltoja vesien keskellä.

Väkeä harhailemassa valtavilla betonikentillä, suunnaten lentokonetta kohti.

Älä unohda miltä hattusi ja kenkäsi tulevat näyttämään, kun sinä et ole löydettävissä mistään.

Jopa ilmassa leijuvista sanoista lankeaa sinisiä varjoja.

Jos se maistuu hyvältä me syömme sen.

Lehdet putoavat. Osoita jutut.

Ota oikeat jutut haltuusi.

Hei tiiätsä mitä? Mitä? Olen oppinut puhumaan. Upeaa.

Henkilö jonka pää oli epätäydellinen puhkesi kyyneliin.

Kun se kaatui, mitä saattoi nukke tehdä. Ei mitään.

Mene nukkumaan.

Näytät upealta shorteissa. Ja lippu näyttää upealta myös.

Kaikki nauttivat räjähdyksistä.

Aika herätä.

Mutta parempi totutella uniin.