The Eliot original, “The Triumph of Bullshit”, was propably first written in 1910, then slighly modified in 1916. See T. S: Eliot: Inventions of the March Hare, Poems 1909-1917, edited by Christopher Ricks, Harcourt Brace & Company, San Diego, New York, London 1996, and for the original online, click here. – Interestingly, this may be where the word “bullshit” was coined (first mention in OED is from 1915; before that, it was used in correspondance by Joyce, Pound, and Eliot).

Neidit joiden suotta pyrkinyt oon suosioonne
Jos ovat ansioni teistä vähänlaiset
Kalvakkaat, tislatut
Pöyhkeät, mauttomat ja uskotellut
Puisevat, äksyilevät, ummetetut
Impotentin sälää, mielestänne,
Teennäistä laina-roinaa kaikki tää,
Herran tähden tunkekaa se perseeseenne.

Neidit joista pyrintöni lienee naurettavat
Kömpelöt, tympeät, ja uskalletut kauhean
Pompöösit, korskeat ja oudon detaljikkaat
Tylsät kuin sydän raa’an taikinan
Kampurat jakeeni niin valjun jakonaiset
Monasti laimennetut, tai vain inha jäänne
Tunteiden tapailua, joka jääksi jää,
Herran tähden tunkekaa se perseeseenne.

Neidit joista olen liian äänekäs
Typerä helppoheikki joka huutaa haloota
Vain jotta kiljahtaisi muut: “liian tana tämä Sana meille” –
Pilttinen pieni jolla uusi leluloota
Jellonat lihaasyövät, pyssyt savukkaat
Ja koneet puksuttavat – tuo kyllä ohi mennee;
Viatonkin niin – “vain meidät kokee saada näppylöille.”
Herran tähden tunkekaa se perseeseenne.

Ja kun sitten sipsutatte hopea-jalkoinenne
Nurmella jolle Teoriat viskoin sinne tänne
Mun yritelmät ottakaatte, kaikkityynni
Ja, Herran tähden, tunkekaa ne perseeseenne.

Finnish Notes

“Neidit” / “Ladies”. “Lady” on aina hankala kääntää. Tässä versiohistoria -1910 luki tod. näk. “Critics”, “Ladies” on editointi vuodelta 1916 – puoltaa lähes-äänteellistä käännöstä. Naiset kaikissa muodoissaan olivat Eliotille kova paikka; vielä vuonna 1914 (26-vuotiaana) hän ei ollut koskaan ollut sellaisen “kanssa”, ja feministinen kritiikki näkee hänen tuotannossaan mielellään misogyynisiä piirteitä.

“Kalvakkaat” / “Etiolated” – “etiol” <- “Eliot”!

“Awkward insipid and horribly gauche (…) Dull as the heart of an unbaked brioche“. Eliotin riimikaava on melko yksinkertainen, mutta rikastuu puoliriimeillä – tässä briossilla (b)rimmailu on suoraa lainaa Laforguelta. Minun kaavastai tuli hiukan alkuperäistä tiuhempi: ehkä abbbbaca bdbdbaca efgfbaga aaha.

“jakeeni (…) jakonaiset” / “versicles (…) versiculous”. “versicles” voi viitata Raamatun “jakeisiin”; “versiculous” on Eliotin muodoste. “jakonaiset” assosioinee ajatuksen neiti-kriitikoista vallan käyttäjinä, sitojina ja päästäjinä. Harkitsin myös riviä “Sekavat säköseni velton säkösekkäät“.

“Typerä helpoheikki” / “Amiable cabotin”. “Cabotin”, alk. ransk., kehno näyttelijä, yleisön kosiskelija. Alun perin oli muuan Monsieur Cabotin, joka mainosti ihmelääkkeitään lausumalla runoja. (Wikipedia).

“pyssyt savukkaat”: Anhavan kosketus? Eliotilla: “cannons fumiferous”….

Lopun nelisäe on pastissi Omar Khaijamin vastaavasta (FitzGeraldin käännöksenä):

And when Thyself with shining Foot shall pass
Among the Guests Star-scatter’d on the Grass
And in thy joyous Errand reach the Spot
Where I made one – turn down an empty Glass.