A translation into Finnish of “As I Walked Out One Evening” by W. H. Auden, commissioned by the Helsinki City Theater for the play “Kohtauksia eräästä avioerosta” (Scenes From A Separation, by Andrew Bovell and Hannie Rayson, Finnish translation by Reita Lounatvuori). – For the Auden original, click here, and as read by Microsoft Mike, here.

Kun kävelin iltaan kerran
ja Bristol Streetille päin,
ihmiset ruuhkissa siellä
oli kypsintä vehnää, näin.

Ja jokemme täyden luona
alta kaarevan rautatiesillan
minä kaihoisan laulun kuulin:
“Saat lempeni loputtomimman.

“Mä sinua, sinua lemmin
kunnes Kiina Afrikkaa on
ja joki käy ylitse vuoren,
lohi kadulle konserttohon,

“ja rakastan vielä kun meri
narulle ripustetaan
ja seitsemän tähteä kirkuu
kuin hanhet taivaallaan.

“Vuodet kuin jänikset juoksee,
kas sylissäni kun kannan
mä Kukkaa Ikuisuuden,
ensilempeä maailman.”

Vaan kaikki kaupungin kellot
nyt minulle kaiutti, soi:
“Älä Ajan sua pettää anna,
et sitä voittaa sä voi. ”

Ja kätköissä Painajaisen,
missä Oikeus alasti käy,
Aika varjosta katsoo ja tarkkaa –
kun suutelet, yskähtäy.

“Päänkivistys, huolet painaa:
on maljasi tyhjentyvinään.
Ja Aika – sen voittoisa hetki
jo huomenna on, tai tänään.

“Ja moneenkin vehreään laaksoon
lumi kauhea pyryttää;
Aika särkee herkimmät tanssit
ja sukellus syöksyyn jää.

“Nyt kätesi veteen paina
oi paina ne ranteisiin nyt,
ja tarkkaan allasta katso,
mieti, mitä et käsittänyt.

“Kaapissa jäätikkö narskuu,
aava huokaa vuoteessasi,
teekuppisi hienoinen särö
tien Tuonelaan aukaisisi.

“Siellä kerjurit rahoja laskee,
Jätti Jaakkoa houkuttelee,
liljanvalkea Poika karjuu
ja Sisko käy selälleen.

“Oi peiliisi katso nyt
ja katso tuskaasi, oi:
yhä elämä sinua siunaa
vaikka itse et siunata voi.

“Oi, seiso ikkunan luona
kun kyynelet kihoten polttaa;
ja kieroa naapuriasi
sydän kiero sun lempiä saa.”

Oli myöhä, myöhä ilta
ja poissa lempivät nuo;
ei kellot enää soineet,
ja matkaa jatkoi vuo.