Siskotuulikki Toijonen tilasi minulta allaolevan Kritiikkiportti.fi-portaalin pääkirjoitukseksi viime kuunvaihteessa. Kirjoitin ja lähetin tekstin 2.10.; “hyvä, kiinnostava, julkaisemme ensi viikolla”, Siskotuulikki vastasi. Sittemmin sain tiedusteluuni kuulla, että “päätimme lykätä julkaisua”, ja tänään virallisen peruutuksen: “huolellisesti luettuamme päädyimme  siihen, että juttusi ei sittenkään ole oikein pääkirjoitus, vaan pikemminkin linkkilista. Voisit vaikka lyhentää sitä aika rajusti, ja laittaa Kritiikkiportin keskustelupalstalle. Runsaasti linkkejä sisältävä artikkeli on lukijalle katkonainen ja haastava.” Olin kyllä jo päättänyt vetää jutun pois kun linkitetyt keskustelutkin ovat jo enimmältään päättyneet; näitä hylkäysperusteita vasten se taitaa kuitenkin ansaita tulla julkistetuksi. Tartu siis haasteeseen, lukija! - 20.10.2010 LL

Runoilija Teemu Manninen haastatteli minua syyskuun alussa Books from Finland -lehteen. Nelituntinen keskustelumme sujui Andy Warholin lanseeraamassa hengessä: Teemulla oli niin paljon ajatuksia, että tuskin ehdin kysymyksiäni väliin pistää. Yksi noista ajatuksista koski kritiikille tänään asettuvia uusia vaatimuksia. Teemu sanoi jotenkin näin: ”Voi olla, että ntamo, poEsia yms. ovat jo muuttaneet kirjan tuottamisen ehtoja ja siten mullistaneet tekijän ja kustantajan perinteisen suhteen, mutta entä kritiikki-instituutio? Näyttäisi, että se ei vielä oikeastaan ole reagoinut tähän mullistukseen.”

Olin samaa mieltä, ja me kävimme visioimaan uuden kritiikin rakenteita ja käytäntöjä. Olin sanonut – niin kuin olen sitten toistanut eri yhteyksissä – että kirjan tuotantoehdoissa tapahtuvat muutokset vievät kirjallisuutta sinne, missä musiikkiala tai -bisnes jo on: aiemman suppean ja rajoiltaan jyrkän, linnoitusluonteisen ”kansalliskirjallisuuden” tilalle tulee rihmastoinen, silmikoituen kaikkiin suuntiin kasvava avoin kenttä, josta näkyvimmin esiin nousevat yksilöt / teokset ovat lähtökohtaisesti yllätyksiä. Tätä vasten havaitsimme kritiikin toimivan epäkuranteilla paradigmoilla: valmiiden odotusten (vrt. lehdistön elokuiset ”kirjasyksy”-sivut, kun esim. omalla ntamollani on yleensä elokuussa vasta kalpea aavistus siitä, mitä edes syyskuussa saati myöhemmin julkaistaan), sivunkokoiset yksittäisiä teoksia koskevat ”nostot”, joita perustellaan valinnan edustavuudella, vaikka on selvää, että eri kirjallisuustoimitusten resursseilla on jo nyt mahdotonta muodostaa tuollaiseen valintaan oikeuttavaa kokonaiskuvaa tarjonnasta; itse arvosteluihin edelleen implisiittisesti sisältyvät oletukset trendeistä ja illusorisessa, homogenisessa ajassa tapahtuvista muutoksista (vrt. Jukka Petäjän surullisen kuuluisa ” Uuden runouden äänenmurros”; vrt. keskustelu).

Olen sittemmin pukenut näistä havannoista seuraavat johtopäätökset teesiksi muinaisen Arvostelevan kirjaluettelon ( tai amerikkalaisen Publishers’ Weekly -julkaisun) uudestisynnyttämisestä verkkoaikaan. Jo vakiintuneen päivälehtikritiikin oikeiden edellytysten turvaaminen vaatii, että KAIKKI julkaistava JOSSAKIN kootusti ja luotettavasti ESITELLÄÄN. Ja koska – niinkuin vaikkapa T. S. Eliot kuulussa The Use of Poetry and Use Of Cricism -teoksessaan osoitti – kaikki kritiikki pakosta on myös (pakosta subjektiivista) arvottamista, puolestani voitaisiin hyvin ajatella jopa, että arvottaminen tuollaisessa esittelevässä kritiikissä tehtäisiin musa- ja leffa-arvosteluista tutuilla tähdillä.

Heitin tähtiajatuksen taivaalle ntamon äskeisessä tiedotustilaisuudessa (ja sitä osoittava sormeni on sitten muutamassa verkkokeskustelussa saanut vihaisiakin katseita, ellei puraisuja: ks. Aleksi Salusjärven, Tommi Melenderin ja Teemu Helteen blogien hienot keskustelut). Unohdin sanoa, mutta sanon tässä, että Kritiikkiportti.fi on visioimani foorumin erinomainen itu: kuitenkin sillä varauksella, että muun median sattumanvarainen valikointi edelleen tarpeettomasti rajoittaa täällä esittelyyn pääsevää kirjakantaa. Voitaisiinko tässä harkita resurssien pientä uudelleensuuntaamista? Kritiikkiportti voisi profiloitua sinä (ainoana) paikkana, josta varmuudella saa orientoivan perusinfon kaikesta julkaistavasta kirjallisuudesta. Resursseja voisi säästää jalkauttamalla linkityksen muun median (blogit mukaanlukien!) arvosteluihin tälle itselleen: tuollaiseen paikkaan ei kenelläkään yksinkertaisesti olisi varaa olla linkittämättä. Ja lisäresursseja saataisiin avaamalla esittelyt lukijakommenteille – niin kuin vaikkapa Amazon.com tekee ja niin kuin vasta-avattu kirjantamo.net tulee tekemään. Näiden yhteisponnistuksin voisimme ehkä uskottavammin koettaa täyttää Eliotin ihannetta: ”tehdä hyödyllinen, sanoa rohkea, pohtia kaunista”.

Leevi Lehto, 2.10.2010

  • Share/Save/Bookmark