My “statement” re the exhibition “Abstraction on Ad” by Kimmo Sarje & “Voiceovers” by Leevi Lehto, Myymälä2, Uudenmaankatu 23, Helsinki, Aug. 22, 2007 through Sept. 9, 2007

“Runot ovat kuin mainoksia – sillä erotuksella, että ne eivät myy mitään.” (Charles Bernstein).

Mainonta ja taide edustavat kulttuurissamme kahta ääripäätä, jotka kohtaavat koskettamatta – tai koskettavat vain syödäkseen toisiaan.

Tunnetusti aikamme graafisen teollisuuden muotokieli käyttää yhä Mirón, Kleen ja kubistien vuosisata sitten kehittämää aakkostoa. Copywriterit ovat perineet runoilijoille muinoin varatun verbaaliakrobaatin roolin. Uusi taide ja runous suhtautuvat epäilevämmin persoonallisen mestaruuden ajatukseen. Tässä ne voivat hyödyntää mainonnan suunnittelulle ominaista piittaamattomuutta sisällöistä ja tarkoituksista.

Mainonta ja runous ehkä kohtaavat ylistämisen ajatuksessa. Jos voimme sanoa, että yksi runouden lähteitä on ylistämisen tarve, mainos puolestaan perustuu tarpeen ylistämiselle. Kummassakin asenteessa on itsetarkoituksellisuuden häivä.

Kimmo Sarje pyysi minulta äänitaustaa näyttelyynsä, jossa hän maalaa abstraktioita kaupallisille tiedotteille. Tuntui luontevalta yrittää kääntää tämä asetelma. Päädyin otokseen Eino Leinon (1878-1926) ja Otto Mannisen (1872-1950) käyttämiä kompara- ja superlatiiveja, jotka aakkostin, tallensin parina luentana, ja kaiutin. Otto Mannisen runo “Vesuvius” vuodelta 1905 kolmantena raitana nivoo yhteyksiä kulttuurin pitkän historian ehtoihin ja nykyajan odotuksiin.

Toivon, että äänimattoni tukee ja sopivasti häiritsee Kimmon näkyihin paneutumista.

Tuskin “Fenix-satu” tai “uusi kevät” – yhtä kaikki projektimme ehkä osaltaan uuttaa kahdenkinlaisesta “tuhkasta ja kuonasta” jotakin, joka muutoin

maan päältä poissa
ois sukupuutoin.

Leevi Lehto
21.8.2007

Voiceovers: Sample I (mp3, 3:32)
Voiceovers: Sample II (mp3, 2:37)