Ilkka 8.6.1994

Kielletyt leikit on Leevi Lehdon (s. 1951) neljäs runokokoelma. Lehto aloitti varhaiskypsänä koululaisena 60-luvun lopussa, mutta paremmin hänet tunnetaan silti kääntäjänä. Syksyllä ilmestyy hänen suomentamanaan kokoelma amerikkalaisen John Ashberyn runoja.

Kielletyt leikit on kokoelma, joka tuskin lisää runouden harrastusta. Se on niin hermeettisesti suljettu maailma, ettei tottunutkaan lukija hevin löydä tietä sen sisälle. Leinoa Lehto siteeraa ja Saarikoskenkin hän mainitsee, joten runouden traditiossa ilmeisesti ollaan mukana. Jonkinlaista eroottista värinää, keski-iän kriisiä ja nostalgiaa olen myös runoista aistivinani. Poliittinen nuoruus oli sittenkin upeaa aikaa, ja sen muistaminen herättää kaihoisia tunteita.

Leevi Lehto on kirjallisuuden ammattilainen, ja sen kyllä huomaa. Kielletyt leikit jää kuitenkin lähinän tekniikkaharojitteluksi tai kielelliseksi temppuiluksi, joka ei ole välttämättä edes hauskaa. Pirstaleinen teksti voi tosin kuvata pirstaleista maailmaa, mutta näennäisesti yhteenkuulumattomat sanajonot tipauttavat lukijan kärryiltä jo alkuvaiheessa. Mielteen hajoavat, lukija ei assosioi samalla tavoin kuin kirjoittaja, ja teksti tuntuu lähinnä järjettömältä.

Lyriikan eräänä tehtävänä on tunkeutua kielen marginaaliin ja laventaa ja ylittää kielen rajoja. Runous ei voi kuitenkaan loitontua täysin omiin sfääreihinsä. Myös lukijalla on oikeus onnistumisen elämyksiin.