Kansan Uutiset Viikkolehti 15.6.2007; in PDF: I, II

Runoilija Leevi Lehto kiinnostui kymmenen vuotta sitten virtuaalisesta kulttuurista lyriikan instrumenttina. Nuoren voiman liiton palkitsemaa lyyrikkoa kiehtovat nyt äänirunouden rytmiset mahdollisuudet.

Runoilija, kääntäjä Leevi Lehdon kotisivusto on ollut kymmenen vuoden ajan hänen pääjulkaisukanavansa. Lehto, 56, kertoo saaneensa virtuaaliherätyksen opiskeltuaan matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä.

Nuoren voiman liitto palkitsi kirjailijan viikko sitten hänen työstään runouden monimuotoisuuden edistämiseksi. Palkintoraadin perustelujen mukaan Lehdon hankkeiden pioneeriluonteisuus rohkaisee yleisöä ottamaan niihin itse osaa.

Kun internet 90-luvulla yleistyi, kokeilijaksi itsensä mieltävä runoilija julkaisi ensimmäisen kokeilunsa virtuaalilyriikalla. Hän loi verkkosovelluksen, joka rakentaa rakentaa google-runoja arpomalla säkeiksi sattumanvaraisia hakutuloksia. Lehdon runogeneraattori toimii kymmenillä kielillä ja tuottaa erilaista runomittaa sonetista kuplettiin.

– Olen hyväksynyt sen, että minulle on ominaista ulkopuolisen häirikön rooli. Ennen minut tunnettiin runoilijana joka toimii kommunistisessa liikkeessä. Nyt olen kumouksellinen runoudessa, eli toisin päin, Lehto naurahtaa.

Hänen viimeisin kumouksellinen projektinsa on verkkokustantamo Ntamo, jonka esikoisjulkaisu on Lehdon Toinen runous (2007). Ntamon kautta voi tilata haluamansa määrän runokirjaa, joka painetaan vasta tilauksesta.

– Emme investoi euroakaan yhdenkään kirjan tuotantoon, mutta voimme julkaista niin nopeasti kuin haluamme.

Vastineeksi kirjoittajalla säilyvät kaikki tekijänoikeudet. Kustannustoimittajana työskentelee toistaiseksi Lehto itse.

– Syksyn aikana aiomme julkaista enemmän runoja kuin kaikki muut Suomen kustantamot yhteensä, hän uhoaa.

Verkko helpottaa kustantamista

Virtuaalinen aika on Lehdon mielestä muuttanut paitsi kustantamista, myös julkisuutta. Verkon web 2.0.:ksi kutsutut sovellukset, joissa jokainen voi olla internetin sisällöntuottaja, lisäävät omanlaistaan yhteisöllisyyttä ja tiedon läpinäkyvyyttä.Kaikkien vapaasti muokattavissa olevista sivustoista käytetyimpiä ovat videolähetyspalvelu Youtube ja tietosanakirja Wikipedia.

– Perinteinen media vastaa tähän hehtaaripyssymenetelmällä. Se yrittää kaikin keinoin vakiinnuttaa vanhan asetelman, jossa suuret mediat hallitsivat tietoisuuden muodostusta, Lehto sanoo.

Verkkojulkaisijaa huolettaa Suomen keskittynyt viestinkenttä. Hänestä Sanoma-WSOY -konsernin monopoliasema on niin epäterve, että olisi syytä säätää laki yhtiön hajottamisesta.

– Microsoftia on vaadittu pilkottavaksi monopoliaseman vuoksi. Se, että Suomessa ei käydä tällaista poliittista keskustelua osoittaa, miten vahva asema Sanomalla on. Kenelläkään ei ole varaa vaatia sitä.

Toisaalta tosielämän ongelmat säilyvät verkossakin.

– Netissä on myös puolia, joita vierastan. Häiriköt löytävät aina tiensä keskustelupalstoille. Se ei ole internetin, vaan ihmisten yhteisön muodostamisen ominaisuus, Lehto selittää.

Runous tapailee audiovisuaalista muotoa

Lehdon töistä ja dadaistien nonsense-runoudesta voi löytää paljon yhteistä. Dada oli aikansa protestiliike, joka pyrki kieltämään taiteen arvon ja sille asetetut standardit.

Runoilija kokee perinteen vaikuttaneen sonetteihinsa, joita hän kutsuu niitä dantelais-dadaistisiksi.

– Olen kiinnostunut viime aikoina Eino Leinon tuotannosta. Esitän hänen lyriikkaansa rytmisesti rap-pohjalta. Pidän oikeastaan kansallisromantiikan aikalaisia runoilijoita paljon itsenäisempinä kuin modernisteja, jotka tulivat heidän jälkeensä.

Modernit äänirunoilijat puolestaan tekevät uusia aluevaltauksia nykytaiteen alueella. He hyödyntävät sen audiovisuaalisia muotoja, ääni-, video- ja mediataidetta. Äänirunouden tunnetuimpia nimiä on Lehdon kanadalainenystävä ja kollega Christian Bök. Kokeellinen sanataiteilija saa runouden soimaan vaikka teknomusiikin instrumenttina.

Myös Leevi Lehdon kotisivuilla on muokatun koneäänen lukemia äänirunoja, joita voi kuunnella mp3-muodossa.

– En ole tehnyt audiovisuaalisia kokeiluja, mutta äänirunoudessa olen käyttänyt sekä omaa ääntäni että kokeillut puolivakavissani text to speech -koneita. Nykyisin, kun käännän runoa, kuuntelen sitä aina koneäänen lukemana. Se auttaa minua ymmärtämään sen rytmisiä mahdollisuuksia.

Leevi Lehto

– Runoilija, suomentaja, toimittaja ja valtiotieteiden maisteri
– Esikoisrunokokoelma Muuttunut tuuli (Otava) ilmestyi 1967
– Teiniliiton hallituksessa 1967-1968
– Toimi 1970-luvulla SDNL:ssä ja SKP:n pääsihteeri Arvo Aallon avustajana ja poliittisena sihteerinä
– Käynnisti vuonna 1981 SKP:n sisäisen kolmaslinjalaisuutena tunnetun liikkeen yhdessä Juhani Ruotsalon kanssa
– Vetäytyi puoluepolitiikasta vuonna 1983
Toiminut verkkoviestintäjohtajana Viestintä Oy Substanssissa ja Kynämies Oy:ssä, Tuli&Savu-runouslehden päätoimittajana ja runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtajana

Linkkejä virtuaalirunouteen

www.ubu.com
Visuaalisen, konkreettisen ja äänirunouden arkisto, jossa on satoja äänirunoja mp3-muodossa. Sivustolta voi kuunnella muun muassa Christian Bökin teokset “Vowels” ja “From Motorized Razors”.

www.nokturno.org
Suomalainen digitaalisen, visuaalisen ja äänirunouden portaali. Sisältää runopalapelin, jolla voi sekoittaa ja koota uudelleen valmiin runon.

www.leevilehto.net
Koneellista äänirunoutta, kuten Eino Leinon “Nocturne” Microsoft Sam -ohjelman lukemana ja Leevi Lehdon googleruno “Of the Help Her Art” Microsoft Miken ääntämänä.

www.leevilehto.net/google/google.asp
Lehdon Google-runogeneraattori muuttaa hakukoneen löytämät tekstit runomittaan.