Etelä-Suomen Sanomat 17.7.2004

Runoilija, kääntäjä ja suomalaisen internet-kirjallisuuden pioneeri Leevi Lehto on kirjallisuuden ja kielen monitaitaja. 17-vuotiaana 1967 Muuttunut tuuli- esikoiskokoelmansa julkaissut, ja sitten yli 20 vuotta runoilijana vaiennut Lehto tuntuu pakenevan yksiselitteisiä määritelmiä ihmisenä ja taiteilijana.

Nyt Lehto on ottanut itselleen todellisen suururakan. Hän nimittäin kääntää uudestaan James Joycen maineikasta ja vaikeaksi mainittua Odysseus-romaania. Pentti Saarikoski suomensi sen jo kertaalleen vuonna 1964.

– Tällä hetkellä minulla on valmiina neljän luvun alustavat versiot. Kustannusaikataulusta ei ole vielä tarkasti sovittu, mutta kustantaja on Gaudeamus, kertoo Lehto.

Miksi sitten lähteä suomentamaan Odysseusta uudelleen?

– Kirjan voi suomentaa usealla tavalla. Varsinkin tällaisen kirjan. Kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen Saarikosken suomennos oli aikansa lapsi, joka ei tee oikeutta Joycen alkutekstin kielelliselle moninaisuudelle ja vaihtelevuudelle.

Lehto kertoo, että suureksi avuksi käännösprosessissa on ollut Joyce-tutkimus, josta valtaosa on tehty Saarikosken suomennoksen jälkeen.

– Haluan nostaa esiin hieman toiselaisen Joycen, kuin Saarikosken ja hänen suomennoksensa toisen esilukijan Tuomas Anhavan sisäistä ääntänsä seuraavan modernistin. Joyce oli käsityöläinen, joka ensin luki ja sitten uusiokäytti lukemansa. Odysseus sisältää erittäin paljon suoria tekstilainauksia, joiden alkuperän selvittämisessä tutkimus on auttanut.

Maalaispoika maailmalla

Vaativaan koitokseen lähtenyt Leevi Lehto ei ole suomentajana mikään keltanokka.

– Tein käännöksiä leipätyökseni viitisentoista vuotta 1980-luvun alusta 1990-luvun puoleenväliin. Tuolloin kaikki tekstityypit asiatekstistä kaunokirjallisuuteen tulivat tutuiksi.

Lehto on alunperin Päijät-Hämeen poikia, kotoisin asikkalaisesta kuusilapsisesta viljelijäperheestä. Helsingin kirjalliset piirit kutsuivat, kun hän sijoittui Parnasson runokilpailussa 1967. Samana vuonna hänestä tuli Suomen kirjallisuushistorian ehkä edelleenkin nuorin esikoisrunoilija.

– Oppikoulun äidinkielen opettajani rohkaisi minua osallistumaan kilpailuun. 70-luvun alkuun mennessä olin siirtynyt Helsinkiin, yliopistolle ja kirjoittajan töihin. Maalta tulleen täytyy ehkä olla vähän eri tavalla yritteliäs, kuin jos on sattunut syntymään helsinkiläiseen kulttuurisukuun.

Yritteliäisyys vei nuoren miehen politiikkaan. Lehto teki tuolloisissa suomalaisissa älymystöpiireissä erittäin harvinaisen siirron, kun hän syksyllä 1971 astui SKP:n ns. enemmistön riveihin.

– Järjestötaustani oli Teiniliitossa. 70-luvulla henki oli sellainen, että ei voi vain itsekkäästi tehdä omaa juttuaan. “Enemmistöläisyys” oli minulta tavallaan kompromissi ajan yleiselle poliittisuudelle.

– Olin töissä SKP:n puoluekoneistossa yli kymmenen vuotta. Kirjoitin siellä erilaisia tekstejä puolueen tarpeisiin, muun muassa puheita. Tajusin sitä työtä tehdessäni, että kieli ei koskaan ole vain neutraali kommunikoinnin väline.

Nykyään Lehto toteaa olevansa ajatusmaailmaltaan “ei-vasemmistolainen”.

Ulos Impivaarasta

Politiikasta ja kääntämisestä saadut uudet vaikutelmat heijastuivat nyt runouteen. Leevi Lehto 1991 julkaisi Ihan toinen iankaikkisuus -runokokoelmansa yli kahdenkymmenen vuoden julkisen vaikenemisen jälkeen.

Siitä lähtien Lehto on runoilijana kulkenut omaa tietään. Viime vuosina hän on toiminut myös kirjallisuuden järjestökentässä, ensin runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja nykyään sitä julkaisevan Nihil Interit ry:n puheenjohtajana.

– Haluan vastustaa sellaista suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa viime vuosikymmeninä esiintynyttä näkemystä, että me emme täällä Suomessa tarvitse uusia, kokeilevia virtauksia muualta maailmasta. Suomalainen keskustelu on aika periferistä.

– Tämä on myös Joyce-käännökseni eräs motiivi. Suomessa ajatellaan, että käsityksemme kirjallisuudesta on jo valmis. Voimme olla rauhassa täällä Impivaarassa, Lehto polemisoi.

Lehto onkin perinteisen painetun formaatin lisäksi toiminut myös elektronisen ja internetissä olevan kirjallisuuden pioneerina Suomessa.

– Nuorena opiskelin vähän aikaa tietojenkäsittelytiedettä ja 90-luvun puolivälissä innostuin tietokoneista uudestaan. Vuoden 1997 runokoelmani Ääninen ilmestyikin myös sähköisessä muodossa.

Tällä hetkellä tänä vuonna 53 vuotta täyttänyt Lehto on ensimmäistä kertaa elämässään vapaa kirjailija. Miltä nyt tuntuu?

– Ainakin tuntuu siltä, ettei ole enää vapaa-aikaa ollenkaan.

Kirja kerrallaan julkaisee elokuussa Leevi Lehdon proosateoksen Päivä ja Savukeidas-kustannus julkaisee marraskuussa runokokoelman Ampauksia ympäripyörivästä raketista.